Sulje ikkuna

Viihdyitkö Skillwellin blogin parissa?

Uutiskirje

Tilaa uutiskirje niin saat uudet kirjoitukset suoraan sähköpostiisi!

Uskallatko jäädä Halloweenyönä yksin?

“Miten uskallat halloweenyönä jäädä kotiin yksin” olivat kaverit kiusoitelleet. Ajatus pimeissä puskissa vaanivista möröistä sai kieltämättä niskakarvat nousemaan pystyyn, mutta päättäväisesti lähdin kulkemaan tuttua reittiä.

Takaisin blogiin
Halloween yönä pimeydessä vaanii vaikka ja minkälaisia kulkijoita

Eräänä lokakuisena yönä ei uni tullut silmään edes edesmenneestä isomummosta muistuttavaa lämmintä maitoa hörppien. Ulkona ulvoi tuuli ja sade piiskasi narisevan omakotitalon seiniä. Olotilaani tympääntyneenä päätin epämiellyttävästä syyssäästä huolimatta lähteä koiran kanssa kiertämään tutun korttelin ympäri.

Saatuani sadetakin niskaan ja pedissään vastahakoisena haukotelleen koiran liikkeelle painelin suoraan sateeseen. Katulamppujen pitkät varjot tekivät märästä asfaltista raidallisen. Koiran nuuskiessa postilaatikkoamme säpsähdin, kun tuuli kolautti pihlajanoksan talomme seinään. “Miten uskallat halloweenyönä jäädä kotiin yksin” olivat kaverit kiusoitelleet. Ajatus pimeissä puskissa vaanivista möröistä sai kieltämättä niskakarvat nousemaan pystyyn, mutta päättäväisesti lähdin kulkemaan tuttua reittiä eteenpäin.

En vain tiennyt, että lähettyvillä eräs kalpea yöeläjä oli vasta heräämässä. Sade ja koleus eivät sitä haitanneet, ja auringonvaloa vuosisatoja välteltyään se oli tottunut pimeyteen. Valoisan ajan turvallisesti levättyään tämä hahmo oli kuitenkin tuntenut olonsa nälkäiseksi. Ihmekkö tuo - viimeisen vuorokauden se oli joutunut pärjäämään nestemäisellä energialla. Koluttuaan kellarinsa se totesi, että tänään oli lähdettävä metsästämään ravintoa. Mielellään se ei luolastaan poistunut - ei nimittäin ollut erityisen sosiaalinen kaveri tämä. Kalpeita kasvojaan korostaviin tummiin vaatteisiin kietoutunut laiha hahmo luikahti ympärilleen pälyillen ulkoilmaan.

Päästyäni yöllisellä ulkoilullani jo varsin lähelle lähiömme hieman epäilyttävän oloista pizzeriaa, sieraimiini kantautui selkeä valkosipulin haju. “Muista syödä valkosipulia niin et joudu vampyyrin kynsiin” kaverit olivat naureskelleet. Koiran ärhäkkä haukunta palautti minut tähän päivään. Käännyin salamana komentamaan meluhaittaa aiheuttavaa koiraani -- sanat kuitenkin takertuivat kurkkuuni kun näin mille se haukkui. Luonnottoman valkoinen, pitkä ja epäinhimillisen hoikka hahmo oli huomaamattani ilmestynyt taaksemme.

Viimeisetkin rohkeudenrippeeni karisivat kun hahmo lähti kävelemään minua kohti. Kiljaisin - ja lähdin juoksemaan karkuun. Koira pinkoi edelläni selvästi hädissään. Sydän rinnassa hakaten kirosin kaikkia kesän aikana väliin jätettyjä juoksulenkkejä. Kun vihdoin uskalsin pysähtyä, huomasin päätyneeni kauas alkuperäiseltä reitiltäni. Tärisevin käsin kaivoin puhelimeni navigointisovelluksen esiin. Äh! Jos yrittäisin välttää pizzerian ympäristöä ja siellä vaaninutta hahmoa, lenkkini pitenisi usealla kilometrillä.

Palatessani takaisin huomasin pälyileväni jatkuvasti ojan pientareita. Hitsi mikähän ihme tyyppi se oikein oli. Ei ainakaan mikään ihan tavallinen tallaaja! mietin mielessäni. Saapuessani uudelleen pizzerian lähistölle, huomasin koiran jälleen nostavan niskakarvojaan jännittyneenä pystyyn. Samantien näin, että sama kummallinen hahmo oli luikahtanut pizzeriaan sisälle. Mielessäni näin jo teiniaikojen vampyyrisarjoista tutun kohtauksen - hahmo syöksyisi luonnottoman nopeasti ulos, heittäisi koirani kaaressa ilmaan yliluonnollisen vahvoilla lihaksillaan ja imisi minut kuiviin tähän paikkaan. Tiedostin mielikuvitukseni laukkaavan, mutten mahtanut itselleni mitään. Lähdin päättäväisesti tarpomaan kotiin - enää koskaan en jäisi halloweenina yksin!

Kalpea hahmo palasi kotiin onnistuneelta ravinnonhankinta retkeltä. Tyytyväisenä itseensä hahmo asettui valmiiksi työntekoa varten. Repsottava työtuoli juuri sen verran kauas pöydästä ettei ergonomiasta ole tietoakaan, kolme isoa näyttöä auki ja viimeviikon noutoruoat työpöydän nurkkaan. Pepsi sihahti auki ja rasvaiset sormet seikkailivat tottuneesti näppäimistöllä. Tällä viikolla täytyi saada koodattua verkkosivujen mobiiliversio loppuun, ja työpäivät - tai pikemminkin työyöt olivat venyneet pitkiksi. Aloitellessaan työtekoa tämä devaaja pohti ulkona päättömästi juoksennelleen naisen tarinaa. Mikähän sitäkin oikein riivasi?

Hauskaa Halloweenia toivottaa Skillwellin tiimi
Devaajat, koodarit, nörtit - olette meidän lemppareita!

Ota yhteyttä

Kiitos! Olemme sinuun yhteydessä pian!
Tarkista pakolliset kentät (*) ja onko sähköposti kirjoitettu oikein.